Oravalan kartanon historia

Ensimmäiset ihmiset asettuivat asumaan Oravalan kartanoon jo muinaisina aikoina. Kartano on ollut valtakunnan rajana, kokenut tuhoisan palon ja itsenäistymisen, ja seurannut vaikutusvaltaistenkin omistajiensa elämää vuosisatojen ajan. Oravalan kartanolla on harjoitettu maanviljelyä keskiajalta lähtien ja puutarhaviljely aloitettiin jo 1800-luvun alussa. Kartanolla on myös ollut oma juustomeijeri.

Kuninkaan suojelukirje vuonna 1365

Tarinan mukaan Valkealan ensimmäinen asukas Matti Orava asettui asumaan Oravalaan 1300-luvun alussa. Oravalan kartanon pihalla on Oravan Matin kivi, jonka kylkeen on kaiverrettu pihdit. Kivi on kuulemma toiminut Oravan Matin pajassa seinänä.  Matti oli niin vahvasti päättänyt hankkia oikeudet Oravalan maahan, että hän hankkiutui Turkuun saakka. Turun linnassa hän tapasi Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen saadakseen riitansa selvitetyksi. Ja niin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vuonna 1365 laati suojelukirjeen, joka vahvisti Oravan Matin oikeudet tilaan. Kuinkahan kauan matka Oravalasta Turkuun kesti 1360-luvulla?

Oravalan kartano perustetaan vuonna 1671

1640-luvulla kuningatar Kristiina antoi koko Valkealan pitäjän vapaaherra valtioneuvos Erik Gyllenstierna af Ulaborgille, joka oli arvostettu ja varakas virkamies hovin palveluksessa. Nyt syntyivät kaksi Valkealan kartanoa, Valkealan kartano ja Oravalan kartano. Kun Erik Gyllenstierna kuoli, hänen perintönsä jakoivat hänen kaksi poikaansa. Oravalan säteri perustettiin vuonna 1671 pojalle Karl Gyllenstiernalle.

Vuoden 1681 reduktiossa, valtion kassakriisi pakotti peruuttamaan säterin takaisin kruunulle ja kartanosta tuli Karjalan ratsuväkirykmentin everstiluutnantin asuinkartano eli puustelli.

Kartanosta osaa Venäjää vuonna 1743

Kun keisarinna Elisabet I ja kuningas Fredrik allekirjoittivat rauhansopimuksen vuonna 1743, tuli Oravala kuulumaan Venäjän valtakuntaan ja raja Ruotsin ja Venäjän välillä vedettiin Kymijokeen.

Vanhat kruununtilat jaettiin Vanhan Suomen alueen korkeimmille virkamiehille. Näin kartano kulkeutui Haminan, Viipurin ja Pietarin hallinnon ja kaupan mahtavan verkoston piiriin. Sukulaisuussuhteita solmiutui aivan keisarilliseen sisäpiiriin saakka sekä muihin Kymenlaakson ja Viipurin alueen kartanoihin. Kartano ostettiin perintötilaksi jo vuonna 1753 ja ensimmäinen omistaja oli Venäjän tiedeakatemian jäsen Georg Richmann.

Tammipuisto luodaan 1790-luvulla

Bruunin suku tuli Oravalan omistajaksi vuodesta 1771 vuoteen 1830. Bruunien talousimperiumi koostui saha-, terva- ja viinakaupasta. Oravalan kartano oli hankittu sahatoimintaa ajatellen. Oravala palveli Bruunin sukua luultavasti myös edustus- ja kesähuvilan tarkoituksessa. Kauppasuhteiden, omaisuuksiensa ja avioliittojensa kautta Bruunin suku nousi Vanhan Suomen korkeimpaan yhteiskunnalliseen kerrostumaan. Sukusiteet yhdistivät heidät useimpiin Kymenlaakson herraskartanoihin.

Tänä aikana puutarha ja puisto perustettiin ja kuuluisat tammet istutettiin.

Hornborgin sukutila vuodesta 1868

Veljekset Johan Kristian Hornborg nuorempi ja Nikolai Konstantin Hornborg ostivat Oravalan kartanon 1868 langolta Wilhelm Stenijiltä.

Johan Kristian Hornborg nuorempi oli Haminan pormestari ja myöhemmin kihlakunnantuomari. Hän oli jäsenenä Tammikuun valiokunnassa valmistelemassa vuoden 1863 valtiopäiviä.  Hovioikeudenneuvos Nikolai Hornborg oli tuomari ja asessori Viipurin hovioikeudessa ja nimitettiin senaattoriksi senaatin oikeusosastoon.

Nikolai Hornborgin poika, agronomi ja talousneuvos, Johan Edvard Hornborg hoiti Oravalan kartanoa jo ennen isänsä kuolemaa ottaen kartanon sitten omistukseensa vuonna 1916. Edvard Hornborg oli paikallinen vaikuttaja ja kehitti kartanon maataloutta.