Historia

Oravalan kartanolla ja sitä ympäröivillä alueilla on pitkä historia. Tilan sijainti Kymijoen varrella on ollut tärkeä ja ratkaiseva useista syistä: joki on ollut kulku- ja kauppareitti, toiminut rajana idän ja lännen välillä ja ollut tärkeä uittoreitti sahateollisuudelle. Monilla mielenkiintoisilla henkilöillä on ollut kytkös tilaan. Kuvittele, jos olisi mahdollista matkustaa ajassa taaksepäin ja nähdä kuka on kävellyt pihalla, istuttanut ensimmäiset tammet tai aloittanut maanviljelyn!

Ensimmäiset asukkaat asettuivat esihistoriallisena aikana

Jo esihistoriallisena aikana ihmisiä kulki jokea pitkin ja asettui Oravalan kartanon rannoille. Täällä on voinut sijaita asuinpaikkoja jo rautakaudella, mihin nurmilaukan esiintyminen viittaakin.

Orrawala 1659Tilalla sijaitsee kivi, johon on kaiverrettu pihdit. Legendan mukaan Valkealan ensimmäinen asukas Oravan-Matti on kaivertanut pihdit, ja kivi on toiminut seinänä hänen ahjossaan. On olemassa kuningas Albrekt Mecklenburgin laatima dokumentti vuodelta 1365, joka vahvistaa Oravan-Matin omistajuuden tilaan. Nykyisen pihapiirin lähistöllä on myös jälkiä keskiaikaisesta asutuksesta, missä Oravalan kylä alun perin on voinut sijaita.

Oravalan kartano perustetaan vuonna 1671

OfficersbostalleVuonna 1671 antoi Karl Gyllenstierna rakentaa säterin Oravalaan, johon määriteltiin kuusi tilaa. Ison reduktion aikana, vuonna 1681, kartano palautettiin kruunulle ja siitä tuli Karjalan ratsuväkirykmentin everstiluutnantin virkatalo ja päämaja. Oravalan kartanon koko oli 1,5 manttaalia. Löschern von Hertzfelt, Cedersparre, Marcks von Würtemburg, von Brandenburg ja Sprengtport olivat upseereita, jotka hallitsivat Oravalan kartanoa. Turun rauhan jälkeen 1743 vedettiin raja Ruotsin ja Venäjän välille Kymijokeen. Oravalan kartano kuului näin venäläiselle suuriruhtinaskunnalle.

Upseeripuustellista virkamiehen kartanoksi

KallmannTurun rauhan jälkeen suhteet kruunuun katkesivat ja sen sijaan solmittiin kontakteja “Vanhan Suomen” hallinnon kanssa Venäjän suurruhtinaskunnassa. Tilan uudet omistajat olivat virkamiehiä ja kauppiaita Viipurin ja Haminan kukoistavissa kaupungeissa. Ensimmäinen, jolle myönnettiin tila vuonna 1743, oli lakimies Arvid Zimmermann, joka asettui myös asumaan tilalle. Kartano ostettiin perintötilaksi jo vuonna 1753 ja ensimmäinen omistaja oli Venäjän tiedeakatemian jäsen Georg Richmann.

Tidigare karaktarshusKauppias Jobst Fabritius osti tilan 1768 ja se siirtyi sitten hänen vävyilleen, kauppiasveljeksille Karl ja Erik Bruunille. Nämä kauppiassuvut Haminassa olivat johtavia tervan ja viinan, kuten myös kasvavan sahateollisuuden kaupankäynnissä. Oravalan kartano oli investointi ajatellen sahateollisuutta. Näihin aikoihin istutettiin tammet ja perustettiin puisto. Herrasväki oleili tilalla oletettavasti rentoutuakseen ”maalla” ja kartano toimi Bruunien edustushuvilana. Maa- ja metsätalous hoidettiin vuokraajien, pehtorien ja puutarhurin toimesta sekä työvoimaa tilan 14 torpasta.

Majuri Erik Stenij osti tilan vuonna 1831 Erik Bruunin tyttärien kuolinpesältä. Poika, luutnantti Wilhelm Stenij, tuli tilan omistajaksi vuonna 1854. Wilhelm Stenij oli kiinnostunut maanviljelyn kehittämisestä, joten pellot kunnostettiin ja maidontuotantoon ryhdyttiin suuremmassa mittakaavassa.

Hornborgin sukutila vuodesta 1868

JohanKristianHornborgVuonna 1868 Wilhelm Stenij teki konkurssin ja hänen lankonsa, hovioikeuden asessori Johan Kristian Hornborg, osti tilan. Hän toimi Käkisalmen eteläisen ja Rannan tuomiokunnan tuomarina ja vaikutti myös Haminan pormestarina. Johan Kristian Hornborg oli jäsen Tammikuun valiokunnassa, jonka tehtävänä oli valmistella valtiopäivän kokoontumista Porvoossa vuonna 1863. Silloin valtiopäiviä ei ollut pidetty 50 vuoteen. Johan Kristian Hornborg oli naimaton ja kun hänen terveytensä heikkeni, osti veli, senaattori Nikolai Konstantin Hornborg, tilan vuonna 1876.

Hovioikeudenneuvos Nikolai Hornborg oli tuomari ja asessori Viipurin hovioikeudessa. Hänet nimitettiin senaattoriksi vuonna 1887 ja hän oli naimisissa Alexandrine Roedigerin kanssa, jonka isä oli upseeri Venäjän keisarillisessa armeijassa. Alexandrinen kummisetä oli tsaari Aleksanteri II ja hän hänen veljensä Alexander Roediger nimettiin Venäjän sotaministeriksi vuonna 1905.

EdvardHornborgNikolai Hornborg kuoli 1901 ja hänen poikansa Edvard Hornborg hoiti tilaa vuoteen 1916 asti, jolloin tila siirtyi hänen omistukseen. Edvard Hornborg oli kouluttautunut agronomiksi Uppsalassa ja meni naimisiin Martha Goldmanin kanssa. Edvard Hornborg oli toimelias tilanomistaja, joka jatkoi tilan maatalouden kehittämistä. Navetassa oli tilaa 101 lypsylehmälle ja tallissa 14 hevoselle. Peltopinta-ala oli 300 hehtaaria ja puutarhan tarjonta oli laaja satoine omenapuineen ja marjapensaineen. Toukokuussa 1918 tilaa tulitettiin sisällissodan aikana. Päärakennus ja kuusi muuta rakennusta paloivat, mutta kukaan ei onneksi menehtynyt.

Talousneuvos Edvard Hornborg kuoli 1937. Sodan loputtua vuonna 1945 jaettiin tila Edvard ja Martha Hornborgin lapsen kesken. Christian Hornborg hoitaa nykyään Oravalan kartanoa viidennessä sukupolvessa.

Onko sinulla muistoja Oravalan kartanosta, tutkitko paikallishistoriaa tai sukulaisia, joiden juuret johtavat Oravalan kartanoon?

Ottakaa mielellään yhteyttä meihin! Tutkimme tilan historiaa ja olemme suunnattoman kiitollisia, jos haluatte jakaa muistojasi täältä. Ota meihin yhteyttä tästä.